pohjois-savon muisti / Historia / Esihistoria

Siilinjärvi Limalahti

Kuopio Lamminniemi

Lapinlahti Vihtaniemi

Karttula Kurikkasaari

Rautalampi Hämeennniemi

Tuusniemi Likolampi

Tuusniemi Likolampi

Esihistoria

Jääkauden valtavan jäätikön vetäydyttyä lopullisesti luodetta kohti n. 11 500 vuotta sitten Suomen alueelle vaelsi etelästä ja idästä ensimmäisiä ihmisiä. Pioneeriasutuksen alkuperä on voitu yhdistää arkeologisen löytöaineiston nojalla (mm. Lahden Ristolan asuinpaikka., ikä 10600-10200 vuotta) Viron Kundan varhaismesoliittiseen asutukseen. Pohjois-Savossa Siilinjärven Limalahden sekä Tuusniemen Likolammen asuinpaikat kuuluvat varhaisimpaan asutusvaiheeseen.

Osoituksena alueen pyyntiväestöstä kivikauden (8600-1900 eKr.) asuin- ja löytöpaikkoja tunnetaan lähes kaikkialta maakunnasta. Löytöaineistoon kuuluvat kiviesineiden ja saviastian palojen lisäksi leiripaikkojen jäännökset kulttuurimaakerrostumineen ja tulisijoineen. Kampakeraaminen kulttuuri (5000-3200 eKr.) on kivikauden löytörikkain vaihe. Järvi-Suomessa nuoremmalle kivikaudelle ovat tunnusomaisia paikalliset asbestikeramiikan ryhmät, Kierikin keramiikka (3600-3100 eKr.) sekä Pöljän ja Jysmän keramiikka (3100-1900 eKr.) .

Varhaismetallikausi (1900 eKr.-300 jKr.) ja rautakausi (0-1300 jKr.) merkitsivät metallinkäytön sekä maatalouden – Itä-Suomessa kaskitekniikka - omaksumista, mutta toimeentulo metsävyöhykkeellä perustui edelleen vahvasti riistanpyyntiin ja kalastukseen. Luukonsaaren ryhmä (900 eKr.-300 jKr.), joka on yhdistetty Pohjois-Savon lukuisiin tunnettuihin lapinraunioihin, edusti Savon ns. alkuväestöä ja samalla luultavasti alueen valtaväestöä.

Saamelaisten ja ´lappalaisten´ osuus Pohjois-Savon asutushistoriassa on vielä varsin epäselvä. Hämeestä vaikutteita ja eränkävijöitä tulee entistä enemmän viikinkiajalla, ja karjalaisten vaikutus lisääntyy 1100-luvulla. Rautakauden jälkipuolella asutuksesta kertovat löydöt, asuinpaikat, haudat ja kalmistot yleistyivät, ja etenkin Mikkelin seudulla esihistoriallisen ajan lopulla taloasutus muuttui pysyväksi.

Savo esiintyi historian dokumentissa ensi kerran vuonna 1323, kun Pähkinäsaaren rauhankirjassa Ruotsin valtakuntaan liitettävänä mainittiin Sawolaks, Sauolaks. Nimi juontuu Savilahden pitäjästä, jonka keskuspaikka oli Mikkelin Savilahti ja joka oli ollut läntisin Novgorodin Karjalaan luettu kihlakunta eli pogosta. Uudessa hallinnollisessa asemassaankin Savilahden pitäjä luettiin virallisesti liki parinsadan vuoden ajan Ruotsin Karjalaan kuuluvaksi alueeksi. Savolaiset itse puhuessaan karjalaisista tarkoittivat kylläkin ´rajantakaisia karjalaisia´.

Suurpitäjän kirkollinen ja hallinnollinen järjestäminen vauhdittui vasta 1400-1500 –luvulla, kun sodat ja rajariidat laantuivat ja olot vakiintuivat. Vuonna 1475 oli perustettu Olavinlinna suojaamaan Savoa idästä uhkaavilta hyökkäyksiltä. Juvan kirkkopitäjän (1442) ja Kuopion kirkkopitäjän (1548) perustamisella järjesteltiin kirkollisia oloja vielä suhteellisen vähäväkisellä seudulla. Savilahden pitäjän verotuksessa v. 1542 laskettiin 1620 jousta (täysikasvuista miestä). Kirkkopitäjien rinnalla oli viisi hallintopitäjää (v. 1539): Pellosniemi, Juva, Vesulahti, Rantasalmi ja Sääminki.

Vuonna 1541 Pohjois-Savossa sijaitsi vain 6 % maakunnan veroamaksavista taloista, vaikka alue oli pinta-alaltaan noin puolet koko Savosta. Vuosisadan loppupuolella uudisasutus suuntautuikin voimakkaasti Pohjois-Savoon, ja seutu sai lähinnä etelästä päin kanta-asukkaansa. Toimeentulo alueella perustui vielä kauan tämän jälkeen kaskiviljelystä saatavaan satoon ja pyyntielinkeinojen antamaan saaliiseen.

Kirjallisuus

Kauko Pirinen: Savon keskiaika. Savon historia I. 2. painos, Kustannuskiila Oy, Savon Sanomain Kirjapaino/Graafiset Palvelut, Kuopio 1988. ISBN 951-657-216-2.

Maiseman muisti. Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset. Museovirasto, Vammalan kirjapaino, 2001. ISBN 951-616-071-9.

uistin.mov flv (SWF)
Rautalammin uistin

Sivu päivitetty 13.12.2012